Pitkästä aikaa kotona! Loman jälkeen on aina yhtä ihanaa palata kotiin ja ihan ehdottomasti parasta on päästä nukkumaan omaan sänkyyn. Eipä sillä, oma sänkyhän se mökilläkin on, mutta silti. Koti on kuitenkin aina koti. Ennen lomaa vaihdan aina sänkyyn puhtaat lakanat, joten ensimmäinen yö kotona loman jälkeen on senkin takia erityisen hyvä. <3
Lomalla ei juuri kotona oleiltu ja siksikin kotiin paluu tuntuu taas todella mukavalta. Itse olen vielä huomisen lomalla, ja täytyy kyllä sanoa että olipa hyvä ratkaisu ottaa pari lomapäivää vielä tälle "ylimääräiselle" viikolle. Arkeen orientoituminen käy huomattavasti kivuttomammin kun muutaman päivän ehtii rauhassa kotona olla ja paikkoja järjestellä. Tänään olen saanut siivottua omani sekä lasten vaatekaapit (iso säkillinen vaatteita suoraan roskikseen, monta kassillista kirppikselle ja kaksi täyttä muovikassillista UFFille). Uskon että työvaatteiden etsiminen aamuhämärässä (ihan pianhan se hämärä jo koittaa) on huomattavasti helpompaa kun kaapissa ei ole kuin sellaisia vaatteita, joita oikeasti tulee pidettyä.
Vaatekaapista en sentään teille kuvaa ottanut, mutta uudesta valaisimesta kylläkin. Meille kotiutui alkukesästä uusi upea pöytävalaisin. Paavo Tynellin klassikko 9227 . Valaisin on kyllä pinnoiltaan aavistuksen elämää nähnyt, mutta tässä tapauksessa se ei haittaa vaan suorastaan kuuluu asiaan. Monta vuosikymmentä on tämäkin valaisin tainnut jo valaista. Väri on sopivasti musta-messinki. Sopii meille ihan täydellisesti! Kiitos kaunis sille, jonka kautta valaisin tiensä kotiimme löysi. <3
![]()
Valaisin on mielestäni ihan superkaunis, enkä ole vielä päättänyt mihin se lopullisesti sijoittuukaan. Se on ehtinyt olla jo olohuoneessa, työpöydällä sekä makuuhuoneessa. Kaikkiin sopii hienosti, joten saa nähdä mihin sen loppujen lopuksi laitan.
Ihan hiljaa vain kuiskaan, että vähän on alkanut hiipiä syksyn tuntua jo kotiin. Pellavalakanat saivat kavereikseen petrolinsinisen viltin ja koristetyynyt. Enää eivät pelkät vaaleat sävyt ja pastellit houkuttele. Ihan selvästi siis syksy lähestyy. Elättelen muuten toivetta, että rennot petaukset olisivat muodikkaita tästä ikuisuuteen. Sen verran laiskaa petaajaporukkaa meillä asustaa...
![]()
Yöpöydällä majailee Tynellin lisäksi suosikkilasini Hobstar, johon tyrkkäsin veden joukkoon muutamia sitruunamelissan lehtiä. Loman aikana yrttiviljelmäni oli suorastaan villiintynyt ja sitruunamelissaa kasvoi pläntillä ihan hirveänä pehkona. Siitä riitti myös vanhaan lääkepulloon kimpuksi. Elättelen toiveita, että kimppu levittäisi vienoa sitruunamelissan tuoksua myös huoneilmaan, mutta taitaapa tuo jäädä toiveeksi. Yhtä kaikki, ihan kivalta vihreä kimppu näyttää, tuoksulla tai ilman.
Käsirasva (Granitista, ihanan tuoksuista!) ja huulirasva (Joik, myydäänkö sitä Suomessa missään?) pysyvät näppärästi kauniissa Pentikin kulhossa. Materiaali muistuttaa erehdyttävästi marmoria, mutta epäilen sen olevan kuitenkin muuta kivitavaraa. Kaunis se on silti. Ostin sen alkukesästä Pentikin tehtaanmyymälän loppuunmyynnistä hyvällä alennuksella.
![]()
Suorastaan ihmeellistä, että vielä ei tunnu minkäänlaista loman loppumiseen yleisesti liittyvää ahdistusta. Muistan monena kesänä istuneeni viimeisenä lomapäivänä rantasaunan lauteilla ja itkeneeni vuolaasti loman ja kesän päättymistä. Ehkä haikeutta ei tullut tänä kesänä niin voimakkaana, koska myönnettävähän se on, että loma hiukan petti meidät säiden puolesta. Sellaisia ihan täydellisiä kesäpäiviä ja -iltoja oli kovin vähän ja kontrasti arjen ja loman välillä ei siten ole niin kamalan iso nyt.
Toivon kuitenkin että elokuu hellisi meitä lempeillä, hämärillä ja hitaasti viilenevillä illoilla. Mikään ei ole tunnelmallisempaa kuin istua terassilla kynttilöiden loimottaessa ja fiilistellä rauhassa päättyvää kesää ja alkavaa syksyä.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
-Liina
Lomalla ei juuri kotona oleiltu ja siksikin kotiin paluu tuntuu taas todella mukavalta. Itse olen vielä huomisen lomalla, ja täytyy kyllä sanoa että olipa hyvä ratkaisu ottaa pari lomapäivää vielä tälle "ylimääräiselle" viikolle. Arkeen orientoituminen käy huomattavasti kivuttomammin kun muutaman päivän ehtii rauhassa kotona olla ja paikkoja järjestellä. Tänään olen saanut siivottua omani sekä lasten vaatekaapit (iso säkillinen vaatteita suoraan roskikseen, monta kassillista kirppikselle ja kaksi täyttä muovikassillista UFFille). Uskon että työvaatteiden etsiminen aamuhämärässä (ihan pianhan se hämärä jo koittaa) on huomattavasti helpompaa kun kaapissa ei ole kuin sellaisia vaatteita, joita oikeasti tulee pidettyä.
Vaatekaapista en sentään teille kuvaa ottanut, mutta uudesta valaisimesta kylläkin. Meille kotiutui alkukesästä uusi upea pöytävalaisin. Paavo Tynellin klassikko 9227 . Valaisin on kyllä pinnoiltaan aavistuksen elämää nähnyt, mutta tässä tapauksessa se ei haittaa vaan suorastaan kuuluu asiaan. Monta vuosikymmentä on tämäkin valaisin tainnut jo valaista. Väri on sopivasti musta-messinki. Sopii meille ihan täydellisesti! Kiitos kaunis sille, jonka kautta valaisin tiensä kotiimme löysi. <3
Valaisin on mielestäni ihan superkaunis, enkä ole vielä päättänyt mihin se lopullisesti sijoittuukaan. Se on ehtinyt olla jo olohuoneessa, työpöydällä sekä makuuhuoneessa. Kaikkiin sopii hienosti, joten saa nähdä mihin sen loppujen lopuksi laitan.
Ihan hiljaa vain kuiskaan, että vähän on alkanut hiipiä syksyn tuntua jo kotiin. Pellavalakanat saivat kavereikseen petrolinsinisen viltin ja koristetyynyt. Enää eivät pelkät vaaleat sävyt ja pastellit houkuttele. Ihan selvästi siis syksy lähestyy. Elättelen muuten toivetta, että rennot petaukset olisivat muodikkaita tästä ikuisuuteen. Sen verran laiskaa petaajaporukkaa meillä asustaa...
Yöpöydällä majailee Tynellin lisäksi suosikkilasini Hobstar, johon tyrkkäsin veden joukkoon muutamia sitruunamelissan lehtiä. Loman aikana yrttiviljelmäni oli suorastaan villiintynyt ja sitruunamelissaa kasvoi pläntillä ihan hirveänä pehkona. Siitä riitti myös vanhaan lääkepulloon kimpuksi. Elättelen toiveita, että kimppu levittäisi vienoa sitruunamelissan tuoksua myös huoneilmaan, mutta taitaapa tuo jäädä toiveeksi. Yhtä kaikki, ihan kivalta vihreä kimppu näyttää, tuoksulla tai ilman.
Käsirasva (Granitista, ihanan tuoksuista!) ja huulirasva (Joik, myydäänkö sitä Suomessa missään?) pysyvät näppärästi kauniissa Pentikin kulhossa. Materiaali muistuttaa erehdyttävästi marmoria, mutta epäilen sen olevan kuitenkin muuta kivitavaraa. Kaunis se on silti. Ostin sen alkukesästä Pentikin tehtaanmyymälän loppuunmyynnistä hyvällä alennuksella.
Suorastaan ihmeellistä, että vielä ei tunnu minkäänlaista loman loppumiseen yleisesti liittyvää ahdistusta. Muistan monena kesänä istuneeni viimeisenä lomapäivänä rantasaunan lauteilla ja itkeneeni vuolaasti loman ja kesän päättymistä. Ehkä haikeutta ei tullut tänä kesänä niin voimakkaana, koska myönnettävähän se on, että loma hiukan petti meidät säiden puolesta. Sellaisia ihan täydellisiä kesäpäiviä ja -iltoja oli kovin vähän ja kontrasti arjen ja loman välillä ei siten ole niin kamalan iso nyt.
Toivon kuitenkin että elokuu hellisi meitä lempeillä, hämärillä ja hitaasti viilenevillä illoilla. Mikään ei ole tunnelmallisempaa kuin istua terassilla kynttilöiden loimottaessa ja fiilistellä rauhassa päättyvää kesää ja alkavaa syksyä.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
-Liina