Ostettuamme talon (noin 2,5 vuotta sitten) olemme keskittyneet lähinnä sisätilojen remontointiin. Tänä kesänä oli kuitenkin jo melkein pakko siirtyä ulkotiloihin, sillä terassin valokatteet vaativat uusimista ja puupaneloinnit suojakäsittelyä. Paneelit olivat aiemmin vaalean siniharmaat ja takapihan puolella auringon paahteessa olivat palaneet jo lähes värittömiksi. Pitkään mietimme millä sävyllä ne nyt käsittelisimme ja pienen epäröinnin jälkeen päädyimme lähes mustaan sävyyn. Samalla sävyllä käsiteltiin myös valokatteiden alusrakenteet.
Korkealla olevien paneelien käsittelyssä tarvittiin avuksi henkilönostinta, joka vuokrattiin. Mies sai reilussa yhdessä työpäivässä käsiteltyä takapihan korkealla olevat paneloinnit. Etupihan paneelit olimme käsitelleet jo alkukesästä, sillä niistä selvittiin telineitä ja tikapuita avuksi käyttäen. Minun hommakseni jäi valokatteen alusta sekä muut takapihan matalammalla olevat paneelit.
Tässä vaiheessa kaikki vielä hyvällä mallilla ja homma hallussa. Suoja-aine pääsi harmikseni loppumaan kesken, joten jouduin eilen jättämään urakan puolitiehen.
Tämän päivän aikana sain käsiteltyä loput valokatteen aluspuut. Yllättävän helposti homma sujui, tosin voitte vain kuvitella miten musta valkoinen t-paita päälläni oli. Hiuksetkin tajusin suojata vasta hetken aikaa hommailtuani...
Ja jotta kaikki ei olisi mennyt kuten Strömsössä, niin hommahan oli hallussa vain niin kauan kuin se oli hallussa. Kaksi litraa liuotinohenteista puunsuojaa telineiltä terassin laattalattialle tippuneena kirvoitti ilmoille parit(kymmenet) kirosanat. Ja muutaman kyyneleenkin. Otti päähän ihan järkyttävän paljon! Sekä se, että että sitä hemmetin ainetta valui terassilta myös sokkeliin, joka on ihan mahdotonta puhdistaa, että myös se, että homma jäi tämän vahingon vuoksi kesken. En nimittäin kaiken kiukun keskellä enää jaksanut lähteä ajelemaan kaupunkiin uutta suoja-ainetta hakemaan. Illalla ilman kosteus nousee tosi nopeasti niin korkeaksi, ettei tällaisia maalauspuuhia enää voi oikein tehdä. Täytyy toivoa, että ensi viikolla olisi vielä sen verran lämmintä ja kuivaa, että saisi tuon urakan saateltua loppuun asti.
Tässä vaiheessa uskallan kuitenkin todeta, että tuo mustahko sävy osui ihan nappiin. Talomme näyttää nyt paljon ryhdikkäämmältä ja ehkä jopa hitusen modernimmalta. Ja hei muistakaapa kaikki muutkin remppaajat, ettei maalipurkkia kannata jättää telineille, eikä varsinkaan sen levyn päälle, jota nostamalla telineen päälle kiivetään...
Kivaa maanantaita!
-Liina