Pitkä karvalankamatto on ruokailutilassa melko epäkäytännöllinen. Tai no, miten sen nyt ajatteleekaan, imeehän se sisuksiinsa kyllä kaikki leivänmurut ja muut epämääräiset asiat, mitä pöydältä saattaakaan tipahdella. Kaipasin kuitenkin helpommin puhdistettavaa ja luonnonmateriaalista tehtyä mattoa tuohon ruokapöytämme alle. Juuttimatto (esim. tämä Ikeasta) oli yksi vaihtoehto, mutta hiukan epäilin sen olevan liian houkutteleva Almalle purtavaksi. Päädyin Annon Taival-villamattoon, jonka ostin rapsakalla -40 % alennuksella. Maton sävy on lämpimään taittuva harmaa, joka sopii mielestäni mukavasti kylmän laattalattian kaveriksi.
![]()
![]()
![]()
Valio-myrsky oli pudottanut viereisellä tontilla olevasta isosta lehtikuusesta komean oksan, josta sain kaunistusta maljakkoon. Harmillisen lyhytaikainen ilo tosin nuo oksat olivat ja tiputtelivat neulaset aika nopsaa tahtia pois. Naurattaa vieläkin kun toissasyksynä etsin kissojen ja koirien kanssa lehtikuusia, enkä tajunnut että sellainen (ja varsin iso kaiken lisäksi) tönöttää ihan tuossa vieressä...
![]()
![]()
Mitä tykkäätte matosta? Esimerkiksi täältänäkee miltä vanha matto näytti. Ja jos rupeaa tämä villainen tympimään, niin mattorallinhan voin aloittaa taas uudestaan. :)
Mukavaa ja tunnelmallista viikonloppua kaikille! Erityisesti muutamille uusille lukijoille, joita ilokseni on blogiani seuraamaan tullut. <3
-Liina
Matto on kokoa 160x230 cm. Haluaisin että matto olisi isompi, mutta se näyttäisi hassulta koska sitä ei saisi aseteltua pöydän alle symmetrisesti. Jos joskus talon rakennamme, ruokailupöytä tulee sellaiseen paikkaan jossa sen ympärillä on riittävästi ilmaa ja tilaa.
Vaikka villan ajatellaan olevan materiaalina hankala, itse uskon että se on luonnollisen likaahylkivän ominaisuutensa takia myös ruokailutilassa hyvä materiaali. Jos joskus isompi vahinko sattuu ja matto vaatii kunnon pesua, niin kyllähän sekin onnistuu.
Valio-myrsky oli pudottanut viereisellä tontilla olevasta isosta lehtikuusesta komean oksan, josta sain kaunistusta maljakkoon. Harmillisen lyhytaikainen ilo tosin nuo oksat olivat ja tiputtelivat neulaset aika nopsaa tahtia pois. Naurattaa vieläkin kun toissasyksynä etsin kissojen ja koirien kanssa lehtikuusia, enkä tajunnut että sellainen (ja varsin iso kaiken lisäksi) tönöttää ihan tuossa vieressä...
Mitä tykkäätte matosta? Esimerkiksi täältänäkee miltä vanha matto näytti. Ja jos rupeaa tämä villainen tympimään, niin mattorallinhan voin aloittaa taas uudestaan. :)
Mukavaa ja tunnelmallista viikonloppua kaikille! Erityisesti muutamille uusille lukijoille, joita ilokseni on blogiani seuraamaan tullut. <3
-Liina